Mailmassa oon 6 000–7 000 kieltä, joista 90 % oon uhanalasia ja kuoleman parthaala eli net ovvat kielenvaihtoprusessissa. Se tarkottaa, ette kieli tullee kuolemhaan ulos tulevaisuuessa, jos ihmiset ei puhu sitä aktiivisesti ja jos isompia satsauksia ei tehhä. Se oon iso prupleemi, joka jällaa kans meänkieltä.
Pajalassa elethiin viimi vuosina muutosten aikaa kruualiikheen kansa. Joka meetiassa puhuthiin minkälaisia vaikutuksia kruuala oon ekonomiile ja luonole. Mutta muutokset, jokka tapahtuva yhteiskunnassa, pakkaava tekheen vängelä muutoksia kiehleenki, ko kieli ja ihminen ovvat niin tivis yhistelmä.
Kruualiike ei tehe muutoksia pelkästhään yhteiskunthaan ja luonthoon. Kruuan myötä kielitilanekki kohtaa haastheita. Engelskahään oon tullu koko aijan tavalisemaksi ja isot puulaakikki pruukaava käyttää syrjää myön sitä. Tässä oon semmonen riski, ette engelska pannee syrhjään paikalisen vähemistökielen. Justhiinsa tätä kieliaspektia ei mainittu meetiassa ollenkhaan ja sitä mie halusin tutkia ennenkö kruua tuli Kaunisvaahraan.
Ruottin minuriteettikielten asema piethään turvata Ruottin lainsäätänössä. Ruottin ensimäinen minuriteettilaki tuli voihmaan vuona 2000, ja vuosina 2009 ja 2010 tulit uuet lait, jokka suojaava kansalisia minuriteettiä vieläki enämpi. Niissä sanothaan esimerkiksi, ette yhteiskunnala oon vastuu suojela minuriteettikielen staattysta. Se meinaa sitä, ette Pajalan kunta häätyy pittää huolen meänkielestä ja sillon olletikki soli kauhean tärkeä, ko Pajala muuttu kruuan myötä.
Mie tehin minun maisterin eksaahmiin liittyvän tutkimuksen siittä, kunka kaunisvaaralaiset näkevä meänkielen tulevaisuuen kruualiikheen myötä. Mie lähätin Kaunisvaaran ja Sahavaaran kyläläisile kysymysformyläärin vuona 2009 yhteistyössä Meänmaa Pajala-Kolari -prusäktin kansa ja kysyin niiltä kysymyksiä kruua- ja minuriteettiasiasta. Nyt mie kirjotan minkälaisia tuloksia mie niistä sain.
Suurin osa vastaajista oli hyälä mielelä kruualiikheestä ja oottiva sitä. Jokku vastaajista piit kruuaa pusitiivisenna, mutta olit huolissaan siittä, jos luonole tullee nekatiivisiä konsekvenssiä eli jos työntekijät tuleva muualta. Miehet olit vähä pusitiivisemat kruuan tulhoon ko vaimot.
Vastaajitten mielestä meänkielen tulevaisuus oon kauhean huono. Suurin osa uskoo, ette kieli kuolee kokhoon lähitulevaisuuessa. Tässäki kohin miehenpuolet aattelit enämpi pusitiivisemmin ko vaimonpuolet. Issoin syy sanothiin olevan se, ettei nuoret halvaa puhua sitä ja net pitävä, ette engelska oon tärkeämpi. Mutta monissa taphauksissa nuoret ovvat saahneet kotoa semmosen kuvan, ette meänkieli oon huono eikä sitä kannatte oppia ja ette soon parempi lukea paikala suomea.
Vastaajat aattelit, ette kruuassa tulhaan käyttämhään engelskaa sen vuoksi, ko son turvalisempi, ette kaikin varmasti ymmärtävä mitä praatithaan. Jokku aattelit, ette kruualiike saattaa hoputtaa meänkielen kuolemista, ko taas jokku meinasit, ette kruualiike saattaa olla pusitiivinen käänekohta meänkielen tulevaisuuele.
Vastaajat ei tiehneet kovinkhaan paljoa Ruottin vähemistölaeista. Ja net vähät, jokka tiesit niistä, olit enämpi vaimoja ettekö miehiä. Vastaajat meinasit, ette Pajalan kunta saattaa piiain ottaa kielilait huomiihoon tulevaisuuessaki, mutta kruuapuulaki ei piiain ota.
Vähä yli puolet vastaajista sanoit, ettei meänkielen säilyminen ole niin tärkeä heile. Jos kattoo eroja vaimoitten ja miehitten välilä, niin vaimot olit neutraalimpia, ko taas miehenpuolet olit enämpi ääripäissä: joko sitä mieltä, ette meänkielen säilyminen oon kauhean tärkeä eli ettei sole niin tärkeä kunka sille käypii.
Minun tutkimuksen yhteenveto oon ette vastaajat meinaava, ette meänkieli tullee kuolemhaan aijan olhoon. Mutta itte kruua kerkisi olla niin lyhkäsen aikaa, ennenkö se panthiin alas, ettei sillä tainu olla juuri mithään merkitystä kielelisseen ympäristhöön.
Mie halvan minun tutkimuksela ja tällä kirjotuksela ottaa ylös, ette vähemistökielen tulevaisuus oon kaikitten vasthuula. Yhteiskunta oon vasthuussa, ette sitä tuettassiin niin paljon ko maholista. Ja ihmiset häätyvä ittekki hunteerata oman vastuun pääle ja käyttää kieltä kans, eikä hunteerata sillä mallin, ette kyllä se riittää jos joku muu eli net toiset sen pitävä hengissä. Ja tätä liikettä häätyy yhteiskunnan, niin kuntien ko puulakien, tukea ja antaa puhujile maholisuus käyttää, kehittää ja oppia ommaa kieltä esimerkiksi työpaikoila.
Jos sie halvat lukea enämpi minun tutkimuksesta, niin sen käypi lainata Pajalan ja Mataringin piplioteekistä eli Suomen puolelta Kolarin piplioteekistä. Mie olen kans kirjottannu artikkelin tästä, se oon julkastu Tornionlaakson vuosikirjassa 2012.
Jonna Palovaara
Lue lissää:
Söderena, Jonna 2012. Situationen för meänkieli under samhällsomvandlingen i Pajala kommun ? en studie av Kaunisvaarabornas tankar. Pro gradu -työ. Oulun yliopisto.
Söderena, Jonna 2012. Situationen för meänkieli under samhällsomvandlingen i Pajala kommun ? framtidsutsikter i enlighet med Kaunisvaarabornas tankar / Meänkielen asema yhteiskuntamuutoksessa Pajalan kunnassa ? tutkimus kaunisvaaralaisten mielipiteistä. Tornionlaakson vuosikirja 2012.