Kukallinen mekko, käsilaukku, nuttura ja hiuskoriste. Pyylevä nainen seisoo amerikkalaistyylisen talon edessä.
? Se on Amerikan Manta, isän sisko. Jouluina se ruukasi joskus lähättää jotaki tavaraa ko täälä oli puutetta. Meile lapsile siinä oli aina omenoita. Se on jääny miehleen.
Lainasin yllä olevan keskustelun isäni muistellessa minulle tätiään Amandaa eli Mantaa, joka oli muuttanut 1920-luvulla Detroitiin, Michiganiin.
Suomesta lähti Pohjois-Amerikkaan paremman leivän toivossa 370 000 siirtolaista vuosina 1860?1924. Paikallinen kieli ei voinut olla vaikuttamatta suomalaisten siirtolaisten puheeseen, josta kehittyikin amerikansuomi eli fingliska.
Se on katoava suomen kielen muoto, jota puhui aikoinaan suurehko suomalainen yhteisö. Nyttemmin fingliskaa puhuvien lapset ja erityisesti lastenlapset eivät puhu enää suomea. Kielen taitajat ovat jo elämänlankansa loppupuolella ja niin ollen häviävä ”luonnonvara”.
Koneen Säätiö rahoitti vuonna 2013 elokuvaohjaaja Soile Mottisenkankaan dokumenttielokuvahanketta, jossa Mottisenkangas haastatteli Finlandia-hoivakodin asukkaita Kanadassa. Tarkoituksena oli selittää miten ja miksi kielimuoto kehittyi sekä tallentaa sitä. Herra nimeltä Viljo Perttula kuvailee elokuvassa kieltään: “Suomessa jos alkais taiteilla fingliskaa niin nehän savustas ulos, vaan meiän kesken se vorkkii hienosti”.
Fingliska vilisee englanninkielisiä lainasanoja tai käännöslainoja. Verbi vorkkia on hyvä esimerkki lainasanasta, kun taas merkityslainaa kuvailee esimerkkilause Mille lattialle (floor) olet menossa, kun tarkoitetaan Mihin kerrokseen olet menossa.
Siirtolaiset toivat Amerikkaan mukanaan suomalaisia paikannimiä kuten Toivola, Nisula, Oulu ja Finland. Samaan tapaanhan metsäsuomalaiset antoivat paikoille nimiä Keski-Ruotsissa ja -Norjassa 1600-luvulta lähtien: Kojvickokölen, Noppikoski, Pilkalampinoppi (Ruotsi) ja Hangaharja, Lakkalamp, Paasanoppiknulen (Norja).
Fingliskasta puhuttaessa en voi olla mainitsematta, kuinka sen tilanne muistuttaa paljon meänkielen tilannetta, joskin niillä on hieman erilainen historia sekä maantieteellinen ja poliittinen asema. Olennaista on kuitenkin se, että molemmilla on lainanantajakielensä, joka on syrjäyttämässä tai joiltakin osin jo syrjäyttänyt alkuperäisen kielen.
Palataksemme takaisin Atlantin taakse tiedän, että Manta avioitui ruotsalaisen miehen kanssa. Kahden vähemmistön välinen naimakauppa ei ollut harvinainen Amerikassa. Kirjailija Katja Kettu, toimittaja Maria Seppälä ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi dokumentoivat fintiaanien ja heidän jälkeläistensä elämää kolmen vuoden ajan ja kokosivat siitä viime kuussa julkaistun kirjan Fintiaanien mailla.
Kuten nimestä voi päätellä, fintiaanien juuret ovat suomalaisissa siirtolaisissa sekä Amerikan alkuperäisväestössä eli intiaaneissa. Heitä arvellaan olevan satoja, ehkä jopa tuhansia. Suurimmalla osalla yhteydet Suomeen ovat katkenneet ja he kokevat olevansa lähempänä alkuperäisamerikkalaisia juuriaan. Luonnollisesti, sillä suurin osa heistä asuu intiaanireservaateissa, eikä heillä ole mitään kosketusta Suomeen.
Intiaanien kanssa olevat liitot solmittiin pääasiassa ojibwa-heimon jäsenten kanssa. Suomalaista vähemmistöä ja intiaanivähemmistöä yhdisti muun muassa ennakkoluulottomuus, käsityöläisyys ja vahva suhde metsään.
Intiaanit, kuten muutkin alkuperäiskansat, käyvät jatkuvaa taistelua elinympäristönsä puolesta, sillä suuryhtiöt haluavat alueet teollisuuden resurssivarastoiksi. Amerikkalaisten alkuperäiskansojen alueilla tapahtuva maankäyttö on joskus syynä alueen vähemmistökielten häviämiseen. Kirjoitan teille seuraavaksi yhden (äärimmäisen) esimerkin kielen katoamisesta:
Muusta maailmasta eristäytyneitä heimoja elää eniten Amazonin alueella Etelä-Amerikassa. Eräs brasilialainen lingvisti löysi sattumalta Amazonin sademetsistä reservaattien laitamilta kuuden ihmisen intiaaniheimon. Hän vei heille pikku hiljaa kuparikattiloita ja muuta käyttötavaraa ja opetteli siinä sivussa intiaanien kieltä samalla tallentaen sitä.
Meni monta vuotta ennen kuin hän osasi kielen niin hyvin, että pystyi keskustelemaan heimon jäsenten kanssa ja selvittämään keitä he ovat. Intiaanit kertoivat, että heitä oli ollut alkuaan 2 000, mutta suuret lentävät asiat (helikopterit) olivat lentäneet taivaalla ja tappaneet kaikki. Vain he olivat jääneet jäljelle.
Brasiliassa intiaaniheimojen alueet ovat suojeltuja, joten niitä ei voi käyttää uudisraivaajakäyttöön. Kun maanomistajat haluavat laajentaa plantaasejaan, he ovat saattaneet jopa tappaa intiaaneja saadakseen käyttöönsä lisää viljelymaata.
Halusin nostaa tämän paljonpuhuvan esimerkin tässä yhteydessä esiin, sillä tämän, Mottisenkankaan sekä Ketun ja kumppaneiden tyyppiset kielen ja kulttuurin dokumentointihankkeet ovat äärimmäisen arvokkaita sekä vähemmistöille itselleen että kielitieteelle ja kulttuuriantropologialle. Hankkeet kertovat puolestaan nykyisestä etnisen heräämisen aikakaudesta, jolloin erilaisia projekteja käynnistellään kielimuotojen ja kansanosien elvyttämiseksi tai taltioimiseksi. Niin lähellä kuin kaukana.
Jonna Palovaara
Lisää aiheesta:
Koneen Säätiön kuvaus dokumenttielokuvahankkeesta fingliskan taltioimiseksi
Ylen artikkeli Fintiaanien mailla -kirjan taustoista
Helsingin sanomien artikkeli Amazonin alueen intiaaniheimoista