Yhtä hyvin tämä teksti, jota nyt luet, voisi olla käännös. Yhteiskuntamme rakentuu hyvin paljon käännösten varaan. Mietipä hetki omaa arkipäivääsi, kuinka monta käännöstä kohtaat päivän aikana? Aamiaismuropaketin tuotesisältö, ohjelmistokäännökset, ohjetekstit, tieto- ja kaunokirjallisuus, televisio-ohjelmien tekstitykset, EU-direktiivit, uutissähkeet maailmalta ennen kuin joku ne suomentaa… Lista on lähes päättymätön. Käytä sen vuoksi tovi syventääksesi ymmärrystäsi ”näkymättömästä” arkipäiväisestä käännösalasta.
Kerron ensiksi omasta oikeutuksestani tähän kirjoitukseen. Olen toiminut kääntäjänä eri yrityksille vuodesta 2010 lähtien. Olin kolme vuotta teollisuudenalan yrityksessä in house -kääntäjänä eli sisäisenä kääntäjänä ja nyt on viides vuosi menossa elintarviketeollisuuden yrityksessä vakituisena kääntäjänä. Lisäksi olen tehnyt käännöksiä freelancerina eri yrityksille vuodesta 2012 lähtien. Tällä hetkellä olen kääntämässä erään yrityksen nettisivuja. Apurahatutkija voi siis tehdä sivutoimista työtä 20 % työajasta.
Syy, miksi lähdin kirjoittamaan aiheesta on se, että Radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL julkaisi eilen tiedotteen, jonka mukaan Yle vastasi kieltävästi RTTL:n ja sen jäsenyhdistysten vetoomukseen olla käyttämättä toimeksiantoihinsa mm. BTI Studios Oy:n palveluita. BTI Studios on kansainvälinen käännöstoimisto, joka nousi neljä vuotta sitten otsikoihin, kun MTV ulkoisti käännöstoimintansa sille. Surullisenkuuluisan BTI:stä tekee se, ettei se ole suostunut allekirjoittamaan av-kääntäjien työehtosopimusta, eli sen maksamat korvaukset kääntäjilleen ovat todellinen rimanalitus. (Av-kääntämisellä tarkoitetaan audiovisuaalista kääntämistä.)
Tässä yhteydessä on hyvä tarttua käännösalan palkkaukseen. Käännösala on ollut jo pitkään alipalkattu, mitä vastaan Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL sekä Käännösalan asiantuntijat KAJ yrittävät työskennellä. Noin yleisesti voidaan sanoa, että parempaa palkkaa saa, jos pääsee johonkin yritykseen sisäiseksi kääntäjäksi. Suurin osa kääntäjistä on kuitenkin freelance-kääntäjiä, jotka tekevät toimeksiantoja eri yrityksille itsenäisesti tai käännöstoimistojen kautta.
Alipalkkauksen lisäksi käännösala kokee arvostuksen puutetta. Kääntäminen on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa koulutus ja hyvä kielitaito ovat avainasemassa. Kuka tahansa kieltä osaava ei siis pysty toimimaan kääntäjänä, vaikka moni voi varmasti näin itse ajatellakin. Kääntäjän ammatti vaatii rautaisen kielitaidon lisäksi kulttuurintuntemusta, lukeneisuutta ja luovuutta. Valitettavasti käännösalalla liikkuu ihmisiä, joilla ei ole minkään valtakunnan kieliopintoja. Jotkut kustantamot jopa käyttävät tällaisia henkilöitä, koska he ovat halpoja.
En voi olla liikaa korostamatta oman äidinkielen opintoja tässä ammatissa. Meidän suomenkielisten kohdalla se tarkoittaa suomen kielen opintoja. Ollakseen hyvä kääntäjä on ymmärrettävä suomen kielen rakennetta, erityisesti muoto-oppia eli morfologiaa, kielenhuollon tuntemisesta puhumattakaan. Kääntäjänhän on tarkoitus kääntää omalle äidinkielelleen, ja se on minullekin luonnollisesti mieluisin suunta. Mutta todellisuudessa ainakin asiatekstikääntäjä joutuu kääntämään hyvin paljon myös vieraalle kielelle.
Konekäännökset ovat yleistyneet maailmassa, jossa pyritään tekemään kaikki halvalla. Huonosti käännetty (tai kirjoitettu) teksti kertoo kuitenkin yrityksestä paljon ja karkottaa varmasti osan asiakkaista. En usko, että konekäännökset (ainakaan sellaisenaan kuin ne nyt ovat) horjuttavat kääntäjien olemassaoloa, mutta alan arvostukseen ne vaikuttavat.
Toisinaan jostain päin kuuluu, kuinka ”huono” kääntäjä on ollut, kun käännöksessä on virheitä. Monesti tämä toteutuu televisio- tai elokuvakäännösten kohdalla. Tietenkin on olemassa huonojakin kääntäjiä, sillä kääntäjän ammattinimike ei ole suojattu. Käytän tässä silti mahdollisuuteni puolustaa ammattikuntaani. Monesti käännettävä teksti toimitetaan kääntäjälle niin viime tipassa, ettei kääntäjä yksinkertaisesti ehdi paneutua siihen kunnolla. Av-alalla aikataulut ovat erityisen raadolliset, sillä kääntäjä voi saada käsiinsä käännettävän tekstin vasta tuntia ennen sen televisiolähetystä.
Aikaisemmin kääntäjä on voinut saada pelkästään käsikirjoituksen käsiinsä, ei ohjelmaa ollenkaan, eikä näin ollen ole voinut nähdä, millaisena tilanne ruudussa on näyttäytynyt. Tätä ei onneksi enää tapahdu (ei pitäisi ainakaan!), mutta niiltä ajoilta surkuhupaisana esimerkkinä on käytetty saksankielisen luontodokumentin suomennosta. Siinä kääntäjä oli ”sokkona” kääntänyt eläimen nimeksi gir-apinat (Giraffen), ja ruudulla lävähtivät kirahvit laukkaamaan.
Toisissa tapauksissa, joissa kääntäjää haukutaan, huonoon laatuun on syynä palkan riittämättömyys. Kun kääntäjä esittää tarjouksensa, johon toimeksiantaja ei suostu, saattaa kääntäjä lupautua tekemään käännöksen esimerkiksi 80-prosenttisesti. Miksi tehdä priimaa, kun korvaus ei sitä vastaa? Vain näin menettelemällä alan palkkakehitys saadaan nousemaan. On kuitenkin epäreilua, ettei huono palaute kohdistu MTV:hen tai Yleen, vaan kääntäjiin.
Palataksemme Ylen linjaukseen teettää käännöksiä työehtosopimukseen sitoutumattomilla käännöstoimistoilla, olen tyrmistynyt, että verorahoitteinen viestintäalan toimija on tehnyt tällaisen päätöksen. Millaista esimerkkiä se välittää käännösalan arvostukselle, etenkin kun Yle on Suomen johtava mediayhtiö ja ilmoittaa vastuualueikseen mm. kestävän kehityksen, sosiaalisen vastuun sekä henkilöstön osaamisen ja hyvinvoinnin?
Jonna Palovaara
Korjaus 21.6. 2016: BTI Studios Oy on siis allekirjoittanut av-kääntäjien työehtosopimuksen, mutta kiertää sitä parhaansa mukaan. Tosin Lingsoft Oy ja SDI Media Oy, joilla Yle myös teettää käännöksiä, eivät ole allekirjoittaneet kyseistä työehtosopimusta ollenkaan.